Madon ja muiden eläinsyöttien oikea käsittely ratkaisee usein sen, saako retkipäivä kalaa vai ei. Väsynyt, kuivunut tai hajonnut syötti ei houkuttele ahventa tai haukea samalla tavalla kuin virkeä, liikkuva mato – ja moni aloittava kalastaja huomaa tämän vasta, kun tyhjä pakki paljastuu järven rannalla.
Eläinsyöttien kanssa retkeily on Suomessa vanha perinne: kastemato tai rautamato kaivetaan puutarhasta tai ostetaan kalastusliikkeestä, ja loppu on osaamista säilyttää syötti käyttökuntoisena moottoripyörän tankista tai reppupakista huolimatta helteestä, tärinästä ja tuntien odotuksesta ennen ensimmäistä heittoa.
Miksi syötin elinvoimalla on väliä
Kala reagoi liikkeeseen ja tärinään paljon voimakkaammin kuin hajuun yksinään. Vetelä, puolikuollut mato makaa koukussa liikkumatta, jolloin ahven tai särki nappaa sen huomattavasti harvemmin kuin vireän, kiemurtelevan syötin.
Tämä korostuu erityisesti pohjaonkinnassa ja hidasliikkeisessä täky-kalastuksessa, joissa syötti on ainoa asia, joka herättää kalan kiinnostuksen pitkän odotuksen aikana. Katso tarkemmin tekniikkaa artikkelista pohjaonkiminen aloittajalle.
Madon säilytys retkellä – viileys ja kosteus ratkaisevat
Mato hengittää ihonsa läpi, joten se tarvitsee kosteutta pysyäkseen hengissä. Kuivunut multa pakissa tappaa madot tunneissa, vaikka kannessa olisikin ilmareikiä.
Toimivin yhdistelmä retkellä on kostea, mutta ei märkä multa tai kookoskuitu, sekä varjoisa säilytyspaikka. Kesähelteellä syöttikoteloa ei kannata jättää auringossa tuulilasin alle tai reppuun kiinni selkään – lämpö nousee muovipakissa nopeasti tappavan korkeaksi.
Käytännön vinkki: pakkaa syöttikotelo pienen kylmälaukun pohjalle, mielellään yhdessä kylmäelementin kanssa mutta niin, ettei mato pääse suoraan kosketuksiin jään kanssa. Näin madot pysyvät virkeinä koko päivän, vaikka retki venyisi iltaan.
Yleisimmät mato- ja eläinsyötit Suomessa
Kastemato on yleisin ja sopii lähes kaikkeen pohjakalastukseen isommista lajeista särkeen. Rautamato ja kompostimato ovat pienempiä ja sitkeämpiä, ja niitä käytetään usein ahvenen ja pienempien kalojen syöttinä. Surviaissääsken toukka puolestaan on suosittu erityisesti särkikalojen ja siian onkimisessa, mutta se vaatii viileämmän säilytyksen kuin tavallinen mato.
Näiden lisäksi kalapalat, katkaravut ja pienet silakanpalat toimivat hyvin hauen ja mateen syöttinä – näitä käsitellään hieman eri tavalla kuin eläviä matoja, koska niitä ei tarvitse pitää hengissä, vaan tuoreina ja kylminä. Onkimatoja ja niiden eri lajeja löytyy kootusti kategoriasta onkimadot.
Näin koukutat madon oikein – askel askeleelta
1. Valitse koukun koko syötin mukaan – liian iso koukku repii pienen madon rikki, liian pieni ei pysy paikallaan isommassa madossa.
2. Pistä koukku madon läpi noin kolmasosan matkalta pään puolelta, jotta madon liikkuva osa jää vapaaksi.
3. Vältä koukun työntämistä koko madon läpi useaan kertaan – tämä tappaa madon nopeasti ja vähentää houkuttelevaa liikettä.
4. Jätä madon häntäpää roikkumaan vapaana, sillä juuri tämä liike houkuttelee kalan iskemään.
5. Vaihda syötti heti, kun se muuttuu veltoksi tai värjäytyy harmaaksi – väsynyt mato ei enää houkuttele.
Ahventa syöteillä kalastettaessa pienikin ero syötin virkeydessä näkyy suoraan saaliissa – aiheesta lisää artikkelissa ahven syöteillä ja vaapuilla.
Muiden eläinsyöttien käsittely – kalapalat ja katkaravut
Kalapaloja ja katkarapuja käytettäessä tuoreus on tärkein tekijä. Nämä syötit kannattaa kuljettaa pienessä kylmälaukussa erillään omista eväistä, sillä syöttien haju tarttuu helposti muihin pakkauksiin.
Pakastettuja syöttejä ei kannata sulattaa kokonaan etukäteen, vaan ottaa mukaan osittain jäisenä – näin ne pysyvät käyttökelpoisina pidempään retkipäivän aikana eivätkä muutu limaisiksi auringonpaisteessa.
Hygienia ja turvallisuus retkellä
Eläinsyöttejä käsitellessä kannattaa pestä kädet ennen eväiden syömistä, sillä multa ja syöttien limaneste voivat sisältää bakteereja. Moni kokenut kalastaja pitää mukana pientä käsidesipulloa tai kosteuspyyhkeitä juuri tätä varten, erityisesti jos retkellä on mukana lapsia.
Eväiden ja syöttien pitäminen erillään on hyvä perusperiaate ylipäätään – tästä ja muusta retken varustelusta kerrotaan lisää artikkelissa kalastuskahvit ja eväät maaston laidalla.
Yleinen myytti: matoa ei tarvitse huolehtia erikseen
Monella aloittelevalla kalastajalla on käsitys, että mato pärjää missä tahansa purkissa niin kauan kuin kannessa on reikiä. Todellisuudessa suurin osa retkellä kuolleista madoista menehtyy joko kuivumiseen tai liialliseen lämpöön – ei hapenpuutteeseen.
Toinen yleinen väärinkäsitys on, että käyttämättömät madot kannattaa vapauttaa retken päätteeksi lähimpään vesistöön. Suomessa tätä ei suositella, sillä eri alueiden mato- ja eläinsyötit voivat levittää tauteja tai vieraslajeja alkuperäiseen vesistöön kuulumattomiin kohteisiin. Käyttämättömät syötit kannattaa sen sijaan kompostoida tai hävittää kotona.
UKK – yleisimmät kysymykset syöttien käsittelystä
Kuinka kauan madot säilyvät elossa retkellä?
Oikein säilytettynä eli viileässä ja kosteassa madot pysyvät virkeinä useita päiviä, mutta kuumalla säällä ilman varjoa ne voivat kuolla jo muutamassa tunnissa.
Voiko madon laittaa jääkaappiin ennen retkeä?
Kyllä, jääkaapin alaosa noin 4–8 asteessa on ihanteellinen säilytyslämpötila madoille ennen retkeä, kunhan multa pysyy kosteana eikä pääse jäätymään.
Miksi mato pitää koukuttaa tietyllä tavalla?
Oikea koukutustapa jättää madon liikkuvan osan vapaaksi, mikä lisää houkuttelevaa liikettä vedessä ja parantaa merkittävästi kalan tarttumistodennäköisyyttä.
Yhteenveto
Eläinsyöttien käsittely on pieni yksityiskohta, joka vaikuttaa suoraan retkipäivän saalismääriin. Viileä ja kostea säilytys, oikea koukutustekniikka sekä syöttien tuoreudesta huolehtiminen pitävät madot ja muut syötit tehokkaina koko retken ajan.
Kun perusasiat ovat kunnossa, jää enemmän aikaa itse kalastukselle – ja todennäköisyys tyytyväiseen kotimatkaan kasvaa huomattavasti.