Elävä syöttikala on yksi vanhimmista ja tehokkaimmista tavoista saada isoja petokaloja, kun vieheet eivät kelpaa. Tämä opas on hauen- ja kuhanpyytäjälle sekä mökkikalastajalle, joka haluaa kokeilla elävää syöttikalaa: miten syötit pyydetään, miten ne pysyvät hengissä koko päivän ja mitä laki sanoo niiden käytöstä.
Miksi elävä syötti toimii ja milloin ei
Elävä särki tai salakka tuottaa liikettä, värinää ja hajua. Mikään vaappu ei jäljittele sitä täysin. Erityisesti kylmän veden aikaan, keväällä heti jäiden lähdön jälkeen ja syksyllä lokakuusta jäiden tuloon, laiska hauki tarttuu usein hitaasti uivaan syöttikalaan, vaikka se ei jaksaisi jahdata nopeasti vedettyä lippaa.
Elävä syötti ei kuitenkaan ole aina paras vaihtoehto. Kesällä lämpimässä vedessä aktiivista haukea saa usein nopeammin heittokalastamalla, koska lyhyessä ajassa ehtii käydä läpi paljon enemmän vettä. Jos syöttikalojen pyyntiin ja hoitoon kuluu puoli päivää, jäljelle jäävä kalastusaika voi kutistua liian lyhyeksi.
Syöttikalan pyynti onkimalla, katiskalla ja nostoverkolla
Helpoin tapa on onkiminen. Kevyt onkivapa, 0,12-0,14 mm monofiili, pieni koho ja koukku kokoa 14-18 riittävät, syöttinä mato tai toukka. Laiturin vierestä tai kaislikon reunasta saa lämpimänä iltana 20-30 särkeä tunnissa, kun paikalle heittää kourallisen leivänmuruja houkutukseksi.
Katiska on tehokas mutta luvanvarainen pyydys. Siihen tarvitaan vesialueen omistajan lupa, ja 18-64-vuotiaan on maksettava valtion kalastonhoitomaksu. Katiskassa on oltava pyydysmerkki, josta näkyvät pyytäjän nimi ja yhteystiedot. Syötiksi kelpaavat esimerkiksi kauranhiutaleet tai kuivaleipä verkkopussissa, ja katiska kannattaa kokea vähintään kerran vuorokaudessa, jotta kalat eivät ehdi stressaantua tai kuolla.
Nostoverkko on vanha ja yhä käyttökelpoinen keino laitureilla ja venevalkamissa. Neliömetrin kokoinen verkko lasketaan pohjaan, houkutellaan kalat muruilla ja nostetaan ripeästi. Nostoverkkoakin pidetään pyydyksenä, joten tarvitset vesialueen omistajan luvan.
Elävä syöttikala ja lainsäädäntö
Ensin yleinen myytti: elävän syöttikalan käyttö ei ole Suomessa kiellettyä. Monessa Keski-Euroopan maassa, kuten Saksassa, se on eläinsuojelusyistä kielletty, ja siksi sitä pidetään usein laittomana myös täällä. Suomessa sallitaan sekä elävä että kuollut syöttikala, kunhan muut säännöt täyttyvät.
Syöttikalaan pätevät samat alamitat ja rauhoitusajat kuin muuhunkin saaliiseen. Pientä kuhaa, taimenta tai harjusta ei siis saa käyttää syöttinä, vaikka se olisi juuri sopivan kokoinen. Ajantasaiset rajat löytyvät artikkelista kalastuksen rauhoitusajat ja alamitat Suomessa. Turvallisimmat ja yleisimmät syöttikalalajit ovat särki, salakka, kiiski ja pieni ahven.
Toinen tärkeä sääntö koskee kalojen siirtämistä. Elävää kalaa ei saa vapauttaa eri vesistöön kuin mistä se on pyydetty, koska se rinnastuu istutukseen, ja istuttaminen vaatii luvan tai ilmoituksen. Syy on käytännöllinen: kalojen mukana leviävät taudit, loiset ja vieraslajit. Pohjoisen lohijoissa, kuten Tenojoen vesistössä, syöttikalan käyttöä on lisäksi rajoitettu omilla lupaehdoilla, joten lupaehdot kannattaa tarkistaa ennen jokaista reissua.
Onkiminen jokamiehenoikeudella on ilmaista, mutta oikeus ei koske lohi- ja taimenpitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikkoja. Syöttikalojen onkiminen virtapaikan niskalta voi siis vaatia luvan, vaikka sama puuha järven rannalla olisi täysin vapaata.
Säilytys ämpärissä, sumpussa ja veneessä
Syöttikala kuolee useimmiten hapenpuutteeseen tai lämpimään veteen. Tavallisessa sangossa 10 litraa seisovaa vettä riittää helteellä 5-8 pienelle särjelle vain tunnin tai pari. Kun käytössä on kunnollinen syöttikalaämpäri eristetyllä rungolla ja reikäisellä sisäastialla, vettä voi vaihtaa nostamalla sisäosan järveen.
Paristokäyttöinen hapetin maksaa 10-30 € ja pidentää syöttien ikää tunneista vuorokausiin. Kokenut kalastaja pitää ämpärin varjossa ja vaihtaa vedestä kolmanneksen tunnin välein samasta järvestä otettuun veteen. Vesijohtovesi on usein liian lämmintä ja kloorattua.
Pidemmällä mökkireissulla syöttikalat pysyvät parhaiten hengissä vedessä pidettävässä sumpussa laiturin varjopuolella. Viileässä 12-15-asteisessa vedessä särjet säilyvät pirteinä useita päiviä. Ruokintaa ei tarvita, päinvastoin, ylimääräinen ruoka pilaa veden nopeasti.
Koukutus ja käyttö hauen ja kuhan pyynnissä
Hauelle sopii 10-15 cm:n särki tai salakka. Teräsperuke on pakollinen, sillä hauen hampaat katkaisevat monofiilin tai fluorokarbonisiiman hetkessä. Tavallinen asetelma on liukukoho, pieni lyijy ja kaksi pientä kolmihaaraa tapsiperukkeessa: yksi selkäevän juureen, toinen rintaevän taakse. Kun syötti koukutetaan näin, se pysyy elävänä ja ui luontevasti, ja tartunta voidaan tehdä heti.
Kuhalle syötiksi kelpaa pienempi kala, noin 6-10 cm, joka koukutetaan yhteen yksihaarakoukkuun ylähuulen läpi. Kuha syö varovasti ja päästää syötin herkästi irti, jos se tuntee vastusta. Kelan jarru pidetään siksi löysällä tai siima vapaana, kunnes kala lähtee uimaan määrätietoisesti.
Ennen tartuntaa ei kannata odottaa minuuttitolkulla, vaikka tähän usein neuvotaan. Jos hauki saa niellä syötin syvälle, kala ei enää selviä vapauttamisesta ja alamittaisen yksilön tapauksessa siitä tulee hukkasaalis. Tartunta tehdään muutaman sekunnin kuluttua siitä, kun koho on painunut pinnan alle ja lähtenyt liikkeelle.
Yleisimmät virheet syöttikalojen kanssa
Liian iso syötti. Aloittelija valitsee helposti 20 cm:n särjen, koska se näyttää houkuttelevalta. Tavallisen 1-3 kilon hauen tartuntaprosentti laskee kuitenkin selvästi, ja koho vaeltaa sinne minne syötti haluaa.
Ylijääneiden kalojen vapauttaminen väärään paikkaan. Toisesta järvestä tuodut särjet päästetään usein illalla vapaiksi mökkirantaan. Tämä on kiellettyä, ja juuri näin taudit leviävät. Ylimääräiset kalat lopetetaan nopeasti iskulla päähän ja käytetään vaikka mateen pyynnissä kuolleena syöttinä.
Väärä käsittely. Kun syöttikalaa pidellään kuivin käsin tai siitä puristetaan kovaa, sen limakalvo vaurioituu ja kala heikkenee nopeasti. Kädet kastellaan aina ennen kuin kalaan kosketaan.
UKK
Saako elävää syöttikalaa käyttää jokamiehenoikeudella onkiessa?
Saa. Onkiminen yhdellä vavalla ja elävällä syötillä on jokamiehenoikeutta, kunhan koukkuja on vain yksi ja paikka ei ole lohi- tai taimenpitoisen vesistön koski- tai virtapaikka. Jos käytät useampaa koukkua tai vapaa tai heittelet kelalla, tarvitset kalastonhoitomaksun ja tarvittaessa vesialueen luvan.
Kuinka kauan syöttikalat pysyvät hengissä ämpärissä?
Ilman hapetinta lämpimällä säällä 1-3 tuntia. Hapettimen ja viileän veden kanssa tilavassa ämpärissä syötit pysyvät elossa vuorokauden tai pidempäänkin.
Voiko syöttikalat ostaa kalastusliikkeestä?
Joissakin liikkeissä, etenkin rannikolla ja suurten järvien äärellä, myydään eläviä tai pakastettuja syöttikaloja kaudella. Saatavuus vaihtelee, joten soita etukäteen. Huomaa myös, että ostettuja eläviä kaloja koskee sama siirtorajoitus.
Viimeinen vinkki ennen ensimmäistä reissua
Pyydä syöttikalat aina samasta vedestä, jossa aiot kalastaa. Silloin noudatat siirtosääntöjä etkä levitä tauteja. Lisäksi paikalliset kalat ovat juuri sitä ravintoa, johon kohdekalat ovat tottuneet. Hanki hapetin ennen ensimmäistä reissua, tarkista alamitat ja lupaehdot ja varaa syöttien pyyntiin tunti ennen varsinaista kalastusta.