Kalastussiimat vaikuttavat suoraan siihen, tarttuuko kala koukkuun vai karkaako se ensimmäisellä ravistuksella. Monofiili, kuitusiima ja fluorokarbonisiima toimivat eri tavoin, ja väärä valinta näkyy käytännössä katkenneina siimoina, huonosti uponneina vieheinä tai kaloina, jotka näkevät siiman liian selvästi.
Monofiilisiima – edullinen perusvalinta
Monofiilisiima on yksisäikeinen nailonsiima, joka venyy ja joustaa kalan nykäisyissä. Venyvyys on sekä etu että haitta: se antaa anteeksi äkkinäiset liikkeet, mutta heikentää koukun tehokasta iskua etenkin pitkillä heitoilla.
Monofiili kelautuu tasaisesti kelalle eikä muodosta helposti solmuja, mikä tekee siitä hyvän valinnan aloittelijalle ja mato-onginnassa tai kevyessä heittokalastuksessa. Se myös kelluu paremmin kuin kuitusiima, mikä sopii pintavieheisiin ja perhokalastuksen kärkisiimoihin.
Heikkoutena on UV-säteilyn ja lämpötilan aiheuttama haurastuminen ajan myötä. Monofiilikela kannattaa vaihtaa kausittain, erityisesti jos siima on ollut kesän ajan auringossa venematkoilla.
Kuitusiima eli palmikoitu siima – tuntoherkkyys ja vetolujuus
Kuitusiima punotaan useasta polyeteenikuidusta, minkä ansiosta se on huomattavasti ohuempaa kuin monofiili samalla murtolujuudella. Ohuus tarkoittaa vähemmän vedenvastusta, mikä auttaa etenkin jigauksessa ja syvänteiden kalastuksessa, kuten kuhan kalastuksessa käytetään usein juuri kuitusiimaa herkän pohjakontaktin vuoksi.
Kuitusiima ei juuri veny, joten koukutus välittyy suoraan vapaan asti. Tämä on etu esimerkiksi kuhan pyynnissä, jossa nykäisy pitää tuntea sormissa saakka. Venymättömyys kuitenkin tarkoittaa myös sitä, että virheet – liian kova nykäisy tai heikko vapa – välittyvät suoraan koukun pettämiseen tai siiman katkeamiseen kiinnityskohdasta.
Kuitusiima näkyy vedessä paremmin kuin monofiili, minkä vuoksi sen eteen kiinnitetään usein läpinäkyvä perukoraina eli peruke. Tämä yhdistelmä on Suomessa vakiokäytäntö kirkasvetisissä järvissä ja jokisuissa.
Fluorokarbonisiima – vähemmän näkyvä valinta kirkkaaseen veteen
Fluorokarbonisiima taittaa valoa lähellä veden taitekerrointa, joten se erottuu vedessä selvästi vähemmän kuin monofiili tai kuitusiima. Täysin näkymätöntä se ei kuitenkaan ole – kirkkaassa ja tyynessä vedessä varovainen kala, kuten taimen, voi silti erottaa sen tietyssä valokulmassa.
Fluorokarboni uppoaa nopeammin kuin monofiili ja kestää hankausta paremmin kiviä ja kasvillisuutta vasten. Näistä syistä sitä käytetään yleisesti perukkeena eli tapsina kuitusiiman jatkeena, erityisesti taimenen ja lohen perhokalastuksessa sekä kirkasvetisessä uistelussa.
Hintaluokaltaan fluorokarboni on kolmesta siimatyypistä kallein metriä kohden. Sitä ei kannata käyttää koko kelan täyttämiseen kustannussyistä, vaan ainoastaan siiman päähän kiinnitettävänä tapsiosuutena.
Siiman valinta kalastustavan mukaan
Eri kalastustavat asettavat siimalle erilaisia vaatimuksia, eikä yhtä oikeaa vastausta ole olemassa.
Heittokalastus avokelalla: kuitusiima yhdistettynä fluorokarbonitapsiin toimii hyvin, kun heitetään kevyitä vieheitä pitkälle. Kelan ja siiman yhteensopivuudesta kannattaa lukea lisää heittokelan valintaa käsittelevästä oppaasta.
Perhokalastus: pääsiima on aina erikoisvalmisteinen perhosiima, jonka päähän liitetään monofiili- tai fluorokarbonitapsi. Aiheesta tarkemmin perhokalastuksen aloitusoppaassa.
Jigaus ja kuhan pyynti: ohut kuitusiima antaa parhaan tuntuman pohjakosketukseen ja nykäisyihin.
Uistelu ja vetokalastus: monofiili on yhä suosittu, koska sen venyvyys pehmentää suurten kalojen nykäisyjä pitkällä siimalla.
Jääkalastus ja pilkintä: erityiset talvisiimat, jotka on käsitelty jäätymistä estävällä pinnoitteella, ovat tarpeen pakkasella. Tavallinen kesäsiima jäykistyy ja katkeilee helposti kylmässä.
Yleinen virhe siiman valinnassa – paksuus ei ole sama kuin lujuus
Moni aloittelija olettaa, että paksumpi siima kestää automaattisesti enemmän. Todellisuudessa siiman materiaali ja valmistustapa ratkaisevat murtolujuuden, ei pelkkä halkaisija.
Ohut kuitusiima voi kestää moninkertaisesti saman paksuisen monofiilin verran vetoa. Siksi siimapakkauksissa ilmoitettu murtolujuus kiloina tai kiloina/testinä on tärkeämpi tieto kuin millimetrimerkintä – varsinkin kun vertaillaan eri valmistajien siimoja keskenään.
Toinen yleinen virhe on käyttää liian jäykkää tai vanhaa siimaa perukkeena. Peruke kannattaa uusia säännöllisesti, sillä hankautunut tai UV-säteilyn heikentämä peruke pettää usein juuri suurimman kalan kohdalla.
UKK
Kumpi on parempi, monofiili vai kuitusiima?
Kumpikaan ei ole yksiselitteisesti parempi – ne sopivat eri tilanteisiin. Monofiili venyy ja antaa anteeksi äkkinäiset nykäisyt, kun taas kuitusiima on ohuempaa ja välittää tuntuman paremmin, mikä sopii herkkää koukutusta vaativaan kalastukseen kuten jigaukseen.
Tarvitseeko fluorokarbonisiimaa käyttää aina peruksena?
Ei aina, mutta se on suositeltavaa kirkasvetisissä ja varovaisen kalakannan vesissä, kuten taimenjoissa. Sameassa vedessä tai yökalastuksessa ero monofiiliperukkeeseen on usein pieni.
Kuinka usein siima kannattaa vaihtaa?
Aktiivikäytössä oleva monofiili kannattaa uusia kerran tai kaksi kertaa kaudessa, kuitusiima kestää pidempään, mutta peruke ja tapsiosuus tulisi tarkistaa ja tarvittaessa vaihtaa jokaisen kalastusreissun jälkeen, jos siinä näkyy hankaumia.
Yhteenveto
Toimiva siimavalinta lähtee kalastustavasta, ei siitä, mikä siima sattuu olemaan kelalla valmiina. Kuitusiima pääsiimana ja fluorokarbonitapsi ovat monessa tilanteessa toimiva perusyhdistelmä, mutta monofiililla on yhä paikkansa erityisesti venyvyyttä vaativassa uistelussa ja edullisena aloittelijan valintana. Siiman murtolujuuden, ei paksuuden, tarkistaminen pakkauksesta on yksinkertainen tapa välttää turhat katkeamiset juuri silloin kun iso kala on koukussa.