Madonkaivu on yksi niistä taidoista, jotka jokainen onkija oppii ennemmin tai myöhemmin – usein kantapään kautta, kun kalastusreissu on jo alkamassa eikä kaupassa ole avoinna. Tässä artikkelissa käydään läpi mistä maastosta madot löytyvät, mihin vuorokaudenaikaan kaivu kannattaa ajoittaa ja miten saalis pysyy elävänä seuraavaan aamuun asti.
Miksi oma madonkaivu kannattaa opetella
Kalakaupan pilttuu maksaa tuoreesta rasiallisesta 4–6 €, ja viikonloppuna se saattaa olla tyhjä juuri silloin kun lähdöt siirtyvät. Oma kaivupaikka pihan nurkalla tai mökin kompostikasan reunalla on ilmainen ja aina auki. Erityisesti pohjaonkinnassa madon tuoreus ja eloisuus ratkaisevat paljon – näkyy suoraan pohjaonkiminen aloittajalle -oppaassakin, jossa syötin liike on yksi tärkeimmistä koukkuun houkuttelevista tekijöistä.
Toinen syy on käytännöllisyys: kun tietää missä madot liikkuvat, kaivuu ei mene arvailuksi. Kokenut onkija ei kaiva umpimähkään koko pihaa läpi, vaan tarkistaa ensin 2–3 tuttua kohtaa.
Missä madot viihtyvät
Lierot ja rusakot hakeutuvat kosteaan, ravinteikkaaseen maahan, jossa on riittävästi orgaanista ainesta. Parhaita paikkoja ovat:
Kompostikasan reuna – erityisesti sellainen, joka on ollut käytössä vähintään vuoden. Tuore komposti on liian kuuma ja hapan, mutta vanhentunut, mullan sekainen kerros on täynnä lieroja.
Nurmikon varjoisat kohdat – rakennuksen pohjoispuoli tai suuren puun juurella oleva alue pysyy kosteana pidempään kuin aurinkoinen nurmi.
Vanhan lantakasan tai hevostallin läheisyys – jos tuttavapiiristä löytyy tila, jossa on eläimiä, kannattaa kysyä lupaa kaivuuseen. Lantamulta on lieroparatiisia.
Puutarhan kastelupenkit – perunamaa tai kasvimaa, jota kastellaan säännöllisesti, pitää maan sopivan kosteana läpi kesän.
Yleinen virhe on kaivaa keskellä aurinkoista nurmikkoa heinäkuun helteellä – maa on siellä usein niin kuivaa, ettei madoista näy jälkeäkään, vaikka lapiolla käytäisiin puoli metriä syvällä.
Milloin kaivu onnistuu parhaiten
Vuorokaudenajalla on väliä. Sateen jälkeinen ilta tai aamuyö on ylivoimaisesti paras hetki – madot nousevat lähelle pintaa hapenpuutteen vuoksi kastuneessa maassa. Tällöin niitä voi jopa poimia käsin pintamullasta ilman lapiota.
Vuodenaikana touko-kesäkuu ja elo-syyskuu ovat otollisimpia. Keskikesän kuivat ja kuumat jaksot ajavat madot syvemmälle, jopa 30–40 senttimetrin syvyyteen, jolloin tavallinen puutarhalapio ei enää riitä. Talvella routa estää kaivuun kokonaan Etelä-Suomessakin marraskuusta huhtikuuhun, joten pakastimeen tai kylmiöön varastointi kannattaa suunnitella jo syksyllä, jos aikoo pilkkiä matolla.
Yleisimmät virheet madonkaivussa
Moni aloittelija kaivaa liian pinnalta ja luovuttaa nopeasti, vaikka madot olisivat vain 15 senttiä syvemmällä. Toinen tyypillinen virhe on kaivaa aurinkoisimpaan aikaan päivästä – kello 11–15 väliltä madot ovat lähes aina vetäytyneet syvälle lämmön takia. Kolmas virhe on jättää kaivettu alue auki ja kuivumaan: kannattaa aina peittää kuoppa takaisin, jotta paikka pysyy tuottavana myös seuraavalla kerralla.
Yleinen myytti: kaikki isot madot ovat rusakoita
Moni luulee, että kaikki suuret, tummanpunaiset madot ovat rusakoita (Lumbricus terrestris), mutta osa isoistakin yksilöistä on tavallisia peltolieroja, jotka ovat vain kasvaneet ravinteikkaassa maassa. Lajilla ei onkimisen kannalta ole suurta merkitystä – molemmat toimivat hyvin ahvenelle, hauelle ja madelle. Sen sijaan aidosti pieni, vaaleampi kompostimato (Eisenia fetida, ”tiikerimato”) on eri laji, joka viihtyy vain kompostissa eikä pärjää yhtä hyvin koukussa, koska se erittää voimakkaan hajusteen ja kuolee nopeammin.
Kaivetun madon säilytys ja käsittely
Tuore mato pysyy elinvoimaisena parhaiten viileässä, kostean mullan tai sammalen seassa, mielellään jääkaapin vihanneslaatikossa 4–8 asteessa. Muovirasia, johon on lyöty muutama ilmareikä, riittää hyvin. Kylmässä säilytettynä madot kestävät helposti 1–2 viikkoa, kun mullan pitää vain kostuttaa kevyesti pari kertaa viikossa.
Retkellä säilytys on toinen juttu, sillä auringossa lämmennyt autonpenkki tappaa madot tunnissa. Tarkempia vinkkejä syöttien kuljettamiseen ja käsittelyyn maastossa löytyy artikkelista madon ja muiden eläinsyöttien käsittely retkellä, jossa käydään läpi muun muassa kylmälaukkujen käyttöä ja syöttirasioiden valintaa pidemmille reissuille.
Kaivu eri vuodenaikoina käytännössä
Kevätkalastuksen alkaessa touko-kesäkuussa maa on vielä kostea talven jäljiltä, joten kaivu onnistuu lähes missä tahansa varjoisassa nurkassa. Kesän edetessä kannattaa siirtyä kasteltuihin penkkeihin tai kompostin reunaan. Syksyllä, kun sateet lisääntyvät uudelleen, madot palaavat pintaan ja kaivu helpottuu jälleen. Tarkempi läpileikkaus siitä, miten koko kalastusvuosi jakautuu ja mitkä pyyntitavat sopivat mihinkin kauteen, löytyy artikkelista kalastuksen vuodenajat – kevät, kesä, syksy ja talvi.
UKK
Voiko madon kaivaa mistä tahansa nurmikosta?
Periaatteessa kyllä, mutta tuloksekas kaivu vaatii kosteaa, ravinteikasta maata. Kuivalla, tiivistyneellä nurmikolla madot ovat harvassa tai piilossa syvemmällä, jolloin kaivu vie turhaan aikaa. Varjoisat, kastellut tai kompostin lähellä olevat alueet tuottavat huomattavasti paremmin.
Kuinka kauan kaivetut madot säilyvät elävinä?
Viileässä säilytettynä, kostean mullan seassa jääkaapissa madot pysyvät käyttökelpoisina 1–2 viikkoa. Huoneenlämmössä tai auringossa ne kuivuvat ja kuolevat jo muutamassa tunnissa, joten kuljetuksen aikainen viilennys on tärkeää.
Tarvitaanko madonkaivuuseen kalastuslupaa?
Ei. Madonkaivu ei ole kalastusta eikä siihen liity kalastonhoitomaksua tai muita lupavaatimuksia. Sen sijaan itse onkiminen madolla on jokamiehenkalastusoikeuden piirissä, kunhan pysyy onkimisen ja pilkkimisen puitteissa – muut pyyntitavat voivat vaatia vesialueen luvan.
Yhteenveto
Hyvä madonkaivupaikka löytyy yleensä lähempää kuin arvaisikaan – kompostin reunasta, varjoisasta nurmikon kulmasta tai kastellusta kasvimaasta. Ajoitus ratkaisee vähintään yhtä paljon kuin paikka: sateen jälkeinen ilta tuottaa moninkertaisesti enemmän kuin keskipäivän helle. Kun kaivetut madot vielä säilyttää viileässä ja kosteassa, syöttiä riittää usealle reissulle ilman yhtäkään kauppareissua.