Mateen kalastus talvella on oma lajinsa pilkkijälle. Kalaa pyydetään pimeässä, pohjan tuntumassa ja usein talven kovimmilla pakkasilla. Tämä opas on ahvenpilkkijälle, joka haluaa kokeilla madetta mutta ei tiedä, mihin aikaan, mistä ja millä syötillä aloittaa. Kun perusasiat ovat kunnossa, yksi ilta jäällä voi tuoda saaliiksi useamman kilon mateen. Samalla saat yhden Suomen talven parhaista ruokakaloista. Erityisen arvokkaita ovat mateen maksa ja mäti.
Miksi made syö parhaiten keskitalvella
Made on kylmän veden kala. Kun ahven ja hauki hidastuvat, made aktivoituu. Se kutee jään alla yleensä tammi-helmikuussa, ja Etelä-Suomessa kutu voi alkaa jo joulukuun lopulla. Ennen kutua kalat kerääntyvät parviksi kovapohjaisille matalikoille, salmiin ja virtapaikkojen läheisyyteen.
Kutuhuippu on otollisinta aikaa, mutta made syö muulloinkin. Joulukuun ensijäillä se syö usein ahnaasti, ja maaliskuussa saalista saa vielä syvemmältä. Kokenut madekalastaja selvittää paikalliset kutuajat. Saimaalla, Päijänteellä ja Perämeren rannikolla ne voivat erota toisistaan useita viikkoja.
Yöpyynti – milloin made liikkuu
Made on aktiivinen hämärässä ja yöllä. Paras aika alkaa yleensä pimeän tultua, keskitalvella noin kello 16-17, ja kestää 2-4 tuntia. Toinen syöntihuippu on usein aamuyöllä ennen valoisaa. Keskiyöllä voi olla hiljaista, joten tunnin tauko tärpeissä ei ole syy lähteä kotiin.
Säännöstä on poikkeuksia. Sameissa vesissä ja 10-15 metrin syvyydessä madetta saa joskus keskellä päivää. Paksun lumipeitteen alla on hämärää, ja pilvisenä päivänä made voi syödä jo iltapäivällä.
Yöllä valaistus ratkaisee sekä mukavuuden että turvallisuuden. Otsalamppu, jossa on punainen valo, ei sokaise ja säästää akkua. Hyvän lampun hinta on noin 30-80 €. Lisää valaisimista ja muista varusteista kerrotaan artikkelissa yöpyynti aloittelijalle. Ota mukaan myös varavalo ja jäänaskalit kaulaan. Pimeällä jäällä on vaikeampi suunnistaa kuin päivällä, ja jään heikot kohdat on vaikeampi nähdä.
Välineet mateen pilkintään
Madetta pilkitään jäykähköllä pilkkivavalla, jonka pituus on 50-80 cm. Herkkä ahvenvapa taipuu liikaa, kun painava pilkki kolkuttaa pohjaa tai 1-3 kilon made vastustaa. Kelaksi riittää pieni pilkkikela tai avokela, kunhan jarru toimii.
Siimaksi sopii 0,30-0,35 mm monofiili tai 0,12-0,15 mm kuitusiima. Kuitusiima välittää tärpit syvältäkin paremmin, mutta se jäätyy kovalla pakkasella helpommin. Aloittelijalle monofiili on varmempi valinta.
Varsinainen pyydys on madepilkki. Se on raskas, 15-40 gramman pilkki, jonka alaosassa on kolmihaarakoukku tai pitkävartinen koukku syöttiä varten. Valmiita madepilkkejä saa kalastusliikkeistä noin 4-12 € hintaan. Hohtavat sekä kuparin- ja messinginväriset mallit ovat suosittuja, koska ne näkyvät tummassa vedessä. Ota mukaan 3-4 pilkkiä, sillä kivikkoon niitä jää.
Kairan teräksi riittää yleensä 110-130 mm. Jos tavoittelet yli kolmen kilon kaloja, 150 mm on varmempi, koska iso made kiertyy reiän suulle eikä mahdu kapeasta reiästä. Ota mukaan myös kidanavaaja ja pitkät pihdit, koska made nielaisee syötin usein syvälle.
Syötit – mikä toimii ja mikä ei
Made etsii ravintoa ensisijaisesti hajuaistin avulla. Siksi syötin haju ratkaisee enemmän kuin pilkin väri. Parhaita syöttejä ovat kalanpalat, kuten muikku, särki, kiiski, silakka tai ahvenen pala. 2-4 cm pala riittää. Liian iso pala peittää koukun kärjen, ja tärppi jää ilman tartuntaa.
Kastemato ja liero toimivat hyvin pienemmille mateille ja virtapaikoissa. Kokenut pilkkijä laittaa usein samaan koukkuun sekä madon että kalanpalan. Kalanpala pysyy koukussa ja levittää hajua, ja mato liikkuu ja houkuttelee kalaa.
Yleinen myytti väittää, että made pitää vanhasta ja haisevasta syötistä. Todellisuudessa tuore kalanpala, josta irtoaa verta ja nestettä veteen, toimii selvästi paremmin. Pakastettu muikku käy hyvin, kunhan se on pakastettu tuoreena. Viikon auton lämmössä seissyt syöttirasia ei paranna saalista. Vaihda pala 20-30 minuutin välein, kun haju on haihtunut.
Kolkuttelu askel askeleelta
Mateen pilkinnän perustekniikka on kolkuttelu. Pilkki nostaa pohjasta sameutta ja ääntä, jotka houkuttelevat kalaa paikalle:
1. Laske pilkki pohjaan ja kelaa siima kireälle.
2. Kopauta pilkillä pohjaa 3-5 kertaa.
3. Nosta pilkki 5-10 cm pohjasta ja pidä se paikallaan 10-20 sekuntia.
4. Toista sarja muutaman minuutin välein.
5. Jos tärppiä ei tule 30-45 minuutissa, siirry seuraavalle reiälle.
Made iskee harvoin rajusti. Tärppi tuntuu yleensä painona tai heikkona nykäisynä. Odota sekunti ja tee tasainen vastaisku. Nosta kala ylös tasaisesti, sillä nykiminen saa sen kiertymään siimaan.
Mistä madetta kannattaa etsiä
Kutuaikaan made hakeutuu 2-8 metrin syvyyteen hiekka-, sora- tai kivikkopohjalle. Hyviä paikkoja ovat salmien suut, niemien kärjet, luotojen reunat ja jokisuistot. Virtapaikoissa madetta on usein paljon, mutta niissä jää on yleensä heikkoa. Kirkasta teräsjäätä pitää olla vähintään 5 cm, ja virtapaikoissa tarvitaan selvästi enemmän.
Kaikuluotaimella löytää syvyysvaihtelut, mutta paikallisen kalastusliikkeen vinkki on usein yhtä arvokas. Oulujoen ja Kemijoen suistoissa, Saimaan salmissa ja Päijänteen selkien reunoilla madetta on kalastettu talvisin pitkään.
Tyypillinen tilanne menee näin: kaksi kalastajaa kairaa illalla viisi reikää 4-6 metrin syvyiseen kivikkorinteeseen. Ensimmäisen tunnin aikana ei tule tärppejä. Toinen siirtyy parikymmentä metriä matalammalle hiekan ja kivikon rajaan, ja puolessa tunnissa ylös tulee kolme madetta. Made liikkuu parvissa, ja hyvät kohdat ovat kapeita.
Luvat ja säännöt mateen pilkinnässä
Pilkkiminen yhdellä vavalla kuuluu jokamiehenoikeuksiin. Siihen ei tarvita kalastonhoitomaksua eikä vesialueen omistajan lupaa. Poikkeuksia ovat lohen ja meritaimenen nousuvesistöjen koski- ja virta-alueet sekä alueet, joilla kalastus on erikseen kielletty.
Jos kalastat usealla vavalla samaan aikaan tai käytät seisovia madekoukkuja, tarvitset vesialueen omistajan luvan. Kalastonhoitomaksu koskee 18-64-vuotiaita. Mateelle ei ole valtakunnallista alamittaa eikä rauhoitusaikaa, mutta paikallisia rajoituksia voi olla. Tarkista ne ennen lähtöä.
Yleisimmät virheet mateen kalastuksessa
Pilkki on liian korkealla. Ahvenpilkkijä nostaa pilkin helposti puolen metrin korkeuteen. Made syö kuitenkin aivan pohjan tuntumassa, ja jo 30 cm voi olla liikaa.
Kalastaja lähtee liian aikaisin. Moni lähtee kotiin, kun ensimmäinen tunti pimeän tultua on hiljainen. Made liikkuu parvissa, ja parvi voi tulla paikalle vasta kello 19-20.
Pukeutuminen on puutteellista. Yöpyynnissä seistään paikallaan tuntikausia, usein -15 °C pakkasessa. Kerrospukeutuminen, lämpimät saappaat ja varahanskat ovat välttämättömiä. Lisää vinkkejä löytyy artikkelista talvikalastuksen vaatetus.
Lisäksi made on limainen ja kiertyy kättä vasten. Pidä sitä pyyhkeellä tai kangashanskalla, ja lopeta kala nopeasti heti jäällä.
UKK
Mihin aikaan madetta kannattaa pilkkiä?
Paras aika on 2-4 tuntia heti pimeän tultua, keskitalvella noin kello 16-20. Toinen hyvä aika on aamuyö ennen valoisaa. Kutuaika tammi-helmikuussa on kauden paras jakso.
Mikä on paras syötti mateelle?
Tuore kalanpala, kuten muikku, särki, silakka tai kiiski, on varmin valinta. Kastemato toimii etenkin virtapaikoissa ja pienemmille mateille. Vaihda syötti 20-30 minuutin välein.
Tarvitaanko mateen pilkintään kalastuslupa?
Pilkkiminen yhdellä vavalla on jokamiehenoikeus, eikä siihen tarvita lupaa tai kalastonhoitomaksua. Koski- ja virta-alueita sekä erikseen kiellettyjä alueita koskevat poikkeukset. Usean vavan tai seisovien koukkujen käyttöön tarvitaan vesialueen omistajan lupa, ja 18-64-vuotiaat maksavat lisäksi kalastonhoitomaksun.
Ennen ensimmäistä madeiltaa
Valitse paikaksi kovapohjainen matalikko tai salmi, jonka jää tunnetaan turvalliseksi. Mene paikalle jo valoisalla, kairaa 4-6 reikää eri syvyyksiin ja merkitse ne heijastimella tai pienellä valolla. Kun hämärä laskeutuu, olet valmiina juuri silloin, kun made alkaa syödä. Ota mukaan tuoretta kalanpalaa, painava madepilkki ja kärsivällisyyttä. Kokeneetkin kalastajat saavat usein madetta vasta toisella tai kolmannella illalla.