Siian kalastus kiinnostaa yhä useampaa mökkiläistä ja koskikalastajaa, koska siika on maukas ja Suomen vesissä yleinen, mutta sen pyynti vaatii erilaista otetta kuin ahvenen tai hauen pyynti. Tässä artikkelissa käydään läpi, miten siian kalastus onnistuu verkoilla, katiskalla ja perholla, mikä menetelmä sopii mihinkin vesistöön ja mitkä luvat tarvitset. Tekstin luettuasi osaat valita pyydyksen ja pyyntipaikan niin, että siikoja tulee myös syksyn pimeinä iltoina.
Siika kalana – missä ja milloin se liikkuu
Siika on parvikala, joka syö planktonia, pohjaeläimiä ja pintahyönteisiä. Siiat elävät eri tavoin. Pienikokoinen planktonsiika viihtyy ulapalla, järvien pohjasiika syvänteiden reunoilla ja vaellussiika liikkuu meren ja jokien välillä. Pyydys pitää valita sen mukaan, millainen siika vesistössä elää.
Kesällä siika laskeutuu viileään veteen, usein 8-15 metrin syvyyteen. Syksyllä, kun vesi jäähtyy alle 8 asteen, parvet siirtyvät kohti kutupaikkoja, eli matalille hiekka- ja sorapohjille. Kutu ajoittuu yleensä lokakuun puolivälin ja marraskuun lopun väliin. Pohjois-Suomessa se alkaa aikaisemmin kuin rannikolla.
Kesän lämpimänä kautena siikaa kannattaa pyytää syvältä, syksyllä läheltä rantaa. Moni mökkiläinen tekee juuri päinvastoin ja ihmettelee, miksi heinäkuun rantaverkko tuottaa pelkkää särkeä.
Siikaverkot – solmuväli, lanka ja pyyntipaikka
Verkko on Suomessa edelleen tehokkain tapa saada siikaa ruokapöytään. Ratkaisevin valinta on solmuväli. Järvisiialle sopii tyypillisesti 40-50 mm, pienelle planktonsiialle 30-35 mm ja isolle vaellussiialle 50-60 mm. Väärä solmuväli joko päästää kalan läpi tai kerää pelkkiä kuhia ja ahvenia.
Siikaverkon lankana käytetään ohutta monofiilia, yleensä 0,12-0,17 mm. Ohut lanka on lähes näkymätön, mutta se myös repeää helpommin ja kerää roskaa. Yksi 30 metrin verkko maksaa yleensä 20-50 €. Syksyn kutuaikaan riittää 1,8 metrin korkeus. Kesän syvänteillä korkeampi verkko kalastaa paremmin.
Kokenut verkkokalastaja katsoo ensin pohjan muotoa. Hyviä paikkoja ovat syvänteen reunat, salmet ja kivikkoisten matalikkojen ympäristöt. Syksyllä verkko lasketaan hiekkapohjaisen kutualueen reunalle 2-5 metrin syvyyteen. Ammattimaisemman pyynnin perusteet on käyty tarkemmin läpi artikkelissa kalastusverkot ja katiskat.
Verkot kannattaa kokea aamulla. Yön yli seissyt siika säilyy hyvänä, mutta lämpimällä säällä verkossa pari vuorokautta ollut kala on pilalla. Talvella siikaa pyydetään myös jään alta, ja silloin verkot pujotetaan avannosta avantoon pujotuslaudan avulla.
Katiska siian pyynnissä – myytti ja todellisuus
Yleinen uskomus on, että katiskalla saa siikaa helposti, kunhan sen laskee oikeaan paikkaan. Käytännössä katiska on siialle heikko pyydys. Siika ei hakeudu suojaan kuten ahven tai särki, eikä sitä houkutella syötillä. Satunnainen siika voi eksyä katiskaan syksyn kutumatalikolla, mutta saalis on sattumaa.
Siikaa pyydetään tehokkaasti rysällä, joka on katiskaa paljon suurempi ja pitkällä johdeaidalla varustettu pyydys. Isot rysät ovat lähinnä ammattikalastajien välineitä, koska ne vaativat kalastusoikeuden, veneen ja paljon työtä. Mökkirannan katiskaa ei siis kannata hankkia siikaa varten. Ahvenen ja särjen pyynnissä se on hyvä apuväline.
Siian perhokalastus virrassa ja järvellä
Perhokalastus on siian pyyntitavoista urheilullisin ja vaatii eniten taitoa. Siika nousee kesäiltoina syömään pintahyönteisiä, ja silloin parven näkee pieninä renkaina tyynessä vedessä. Suomessa siian perhokalastus keskittyy etenkin koskiin. Kymijoella, Helsingin Vanhankaupunginkoskella, Kemijoella ja Tornionjoella siikaa kalastetaan perholla ja siikaongella.
Perhovavaksi sopii 9-jalkainen luokan 4-5 vapa, jollaisen perustason sarja maksaa 100-250 €. Toimivimpia perhoja ovat pienet kuivaperhot ja nymfit koukkukoossa 14-18. Pinnalla ruokailevalle siialle käyvät harmaat ja ruskeat surviaissääsken ja vesiperhosen jäljitelmät. Pohjassa ruokailevan siian saa pienellä painotetulla nymfillä. Perhotyypeistä kerrotaan enemmän artikkelissa perhokalastuksen perhotyypit.
Siialla on hyvin pehmeä suu. Tämä on tärkein yksittäinen asia, joka aloittelijan pitää tietää. Liian kova vastaisku tai jäykkä peruke repii koukun irti, joten perukkeeksi kannattaa valita 0,14-0,18 mm fluorokarbonisiima ja kala väsytetään rauhallisesti. Haavi on pakollinen, sillä siikaa ei nosteta siimasta.
Siikaonkea kannattaa kokeilla perhokalastuksen rinnalla. Kevyellä vavalla, pienellä koholla ja kärpäsentoukalla saadaan koskissa syksyisin paljon siikaa. Tornionjoen Kukkolankoskella siikaa pyydetään vielä perinteisellä lippoamisella, jossa kala nostetaan virrasta pitkävartisella haavilla laiturilta.
Luvat ja rajoitukset siian pyynnissä
Onkiminen on jokamiehenoikeus useimmissa vesissä. Perhokalastukseen tarvitaan 18-64-vuotiaalta valtion kalastonhoitomaksu. Koskissa perhokalastukseen tarvitaan lisäksi lähes aina paikallinen koskilupa. Verkko- ja katiskakalastukseen tarvitaan aina vesialueen omistajan lupa, sillä kalastonhoitomaksu ei yksin riitä. Lupakäytäntö on selitetty tarkemmin artikkelissa kalastusluvat Suomessa.
Vaellussiian pyyntiä on rajoitettu monella rannikkoalueella ja jokisuulla, koska sen kannat ovat heikentyneet. Monilla vesialueilla on myös omia solmuvälirajoituksia ja kutuaikaisia rauhoituksia. Tarkista paikalliset säännöt kalastusalueen tai osakaskunnan sivuilta ennen kuin lasket verkon. Jokainen pyydys pitää lisäksi merkitä pyydysmerkillä, jossa on kalastajan nimi ja yhteystiedot.
Yleisimmät virheet siian pyynnissä
Kolme virhettä toistuu vuodesta toiseen:
Väärä syvyys väärään aikaan. Kesän rantaverkko ei pyydä siikaa, koska siika on silloin syvällä viileässä vedessä.
Liian paksu lanka tai perukelanka. Siika on varovainen kala, ja 0,20 mm verkkolanka tai paksu peruke vähentää saalista selvästi.
Liian kova väsytys. Pehmeäsuinen siika irtoaa helposti, jos sitä vedetään väkisin virrassa. Kelan jarru kannattaa säätää löysälle.
Siika ei myöskään aina toimi oppikirjan mukaan. Hyvin kirkasvetisissä tunturijärvissä siika voi ruokailla matalalla vielä heinäkuussa, ja samassa järvessä elävät siikamuodot voivat kutea eri aikaan.
UKK
Mikä on paras solmuväli siikaverkossa?
Järvisiialle sopii yleensä 40-50 mm, pienelle planktonsiialle 30-35 mm ja vaellussiialle 50-60 mm. Kysy paikalliselta osakaskunnalta tai kalastusliikkeestä, minkä kokoista siikaa vesistössä elää ja millaisia solmuvälirajoituksia alueella on.
Milloin siikaa saa parhaiten?
Paras aika on lokakuusta marraskuuhun, jolloin siika nousee matalille kutupaikoille. Perhokalastajalle parhaita ovat kesä- ja elokuun tyynet illat, jolloin siika ruokailee pinnassa.
Tarvitaanko siian onkimiseen lupa?
Onkiminen on jokamiehenoikeus, mutta monissa koskissa on erilliset luvat ja kiellot. Perhokalastukseen ja vieheisiin tarvitaan 18-64-vuotiaalta kalastonhoitomaksu, ja verkkoihin ja katiskoihin aina vesialueen omistajan lupa.
Näin valitset oman siian pyyntitapasi
Jos haluat saalista ruokapöytään, siikaverkko syksyn kutumatalikolla on varmin valinta. Jos haluat elämyksiä, kokeile perhoa tai siikaonkea koskessa kesäillan pintasyönnin aikaan. Katiskaa ei kannata hankkia siikaa varten.
Hoida luvat kuntoon ennen kauden alkua ja selvitä paikalliset solmuväli- ja rauhoitusrajoitukset. Kun lasket ensimmäisen siikaverkon, pidä kirjaa syvyydestä, veden lämpötilasta ja päivämäärästä, niin tiedät jo seuraavana syksynä, missä parvet liikkuvat.