Taimenen kalastus houkuttelee sekä kalastajaa, joka on vasta saanut ensimmäiset ahvenensa, että konkaria, joka haluaa haastaa Suomen arimman ja vaativimman vapakalan. Tämä opas kertoo, miten taimenen kalastus eroaa järvessä ja virtavedessä, millaiset välineet kumpaankin sopivat ja milloin taimen kannattaa yrittää. Kun ymmärrät, missä kala liikkuu eri vuodenaikoina, säästyt monelta tyhjältä reissulta.
Taimen ei ole yksi ja sama kala joka paikassa. Koskessa paikallaan pysyvä purotaimen, Saimaan selällä syönnöksellä kiertävä järvitaimen ja merelle vaeltava meritaimen ovat samaa lajia, mutta ne käyttäytyvät aivan eri tavoin. Siksi välineet ja tekniikka valitaan aina vesistön mukaan.
Taimen ei elä pelkästään koskissa
Yleinen käsitys on, että taimen on koskikala ja järvestä sitä on turha etsiä. Se ei pidä paikkaansa. Järvitaimen syntyy virtavedessä ja viettää ensimmäiset 2-4 vuotta koskessa. Sen jälkeen se vaeltaa järveen syömään muikkua ja kuoretta, ja juuri järvessä se kasvaa useaan kiloon.
Suuret järvitaimenet saadaankin Suomessa enimmäkseen järvistä: Inarijärvestä, Päijänteestä, Saimaasta ja Pielisestä. Koskista saadaan useammin pienempiä, paikallisia kaloja. Poikkeuksiakin on. Kuusamon ja Sallan reittivesissä, kuten Oulankajoessa ja Kitkajoessa, järvestä nouseva taimen voi olla syksyllä koskessa yllättävän iso.
Taimenen kalastus järvessä – keväällä rannasta, kesällä syvältä
Paras hetki järvitaimenelle on heti jäiden lähdön jälkeen, Etelä-Suomessa yleensä huhti-toukokuussa ja Lapissa kesäkuussa. Kylmä pintavesi saa taimenen saalistamaan aivan pinnan tuntumassa ja rantojen läheisyydessä. Tähän aikaan taimenen saa heittokalastamalla rannalta, mikä ei kesällä enää juuri onnistu.
Kevään heittokalastukseen sopii 2,7-3,0 metrin heittovapa, jonka heittopaino on noin 10-30 g. Kelaksi riittää 2500-3000-koon avokela. Siimaksi kannattaa valita 0,10-0,13 mm:n kuitusiima ja 0,30 mm:n fluorokarbonisiimainen peruke. Kuitusiimalla heittää pidemmälle, ja tuntuma pysyy hyvänä pitkässäkin heitossa. Hyviä vieheitä ovat kapeat lusikat ja lipat, joita löytyy myös taimenlipoista. Kuusamon Uistimen Professori on klassikko, ja sopiva paino on 12-20 g. Lisäksi kannattaa ottaa mukaan Rapala Countdown, koko 7-9 cm.
Kun pintavesi lämpenee yli 15 asteen, taimen siirtyy syvemmälle. Silloin uistelu on käytännössä ainoa toimiva tapa. Kokenut järvitaimenen uistelija ajaa 2,5-3,5 km/h ja etsii kalaa 5-15 metristä, yleensä muikkuparvien tuntumasta. Tähän tarvitaan syvääjät tai painot ja kaikuluotain. Varustus maksaa helposti 500-1500 €, joten moni aloittaa kesän taimenuistelun lähtemällä mukaan kokeneemman kalastajan veneeseen.
Virtavesi vaatii eri otteen
Koskessa taimen ei kierrä samalla tavalla kuin järvessä. Se valitsee paikan, jossa virta tuo ruokaa sen eteen ja josta se pääsee nopeasti suojaan. Tällaisia paikkoja ovat kiven takainen suvanto, nivan reuna, kahden virran saumakohta ja penkan alus. Kokenut koskikalastaja katsoo ensin veden pintaa: tasaisen kohdan pyörre kertoo pohjan kivestä.
Viehekalastukseen koskessa riittää kevyt 2,1-2,4 metrin vapa, jonka heittopaino on 3-15 g. Toimivimmat vieheet ovat pienet lusikkalipat, kuten Mepps Aglia ja Blue Fox Vibrax kokoa 1-3, sekä 3-5 cm:n uppoavat vaaput. Viehe heitetään hieman virran yläpuolelle ja annetaan ajelehtia kalan paikan ohi. Suoraan alavirtaan heitetty ja vastavirtaan kelattu viehe ui luonnottomasti, ja kokeneet taimenet jättävät sen rauhaan.
Perho on virtaveden vahvin ase
Perhokalastus ja virtavesien taimen kuuluvat Suomessa yhteen. Kuusamon vedet, Lapin joet ja monet Keski-Suomen pikkukosket ovat tunnettuja juuri perhokalastuksen ansiosta. Perholla pystyy kalastamaan hyvin juuri sitä, mitä taimen syö: pinnalle kuoriutuvia hyönteisiä, pohjan nymfejä ja pikkukaloja.
Taimenelle sopii yleensä luokan 5-6 yhden käden perhovapa, pituudeltaan 9 jalkaa. Kesäillan kuoriutumiseen otetaan mukaan kuivaperho, esimerkiksi Klinkhamer koossa 12-16. Päivällä, kun pinnalla on hiljaista, Hare’s Ear -nymfi tai painotettu kivikorento pohjaa pitkin toimii yleensä paremmin. Isoa taimenta voi syksyllä yrittää streamerilla, kuten Woolly Buggerilla. Välineiden valinnasta kerrotaan lisää perhokalastuksen aloittajalle tehdyssä siima-, vapa- ja perho-oppaassa.
Tyypillinen esimerkki: kalastaja seisoo heinäkuisena iltana kosken niskalla ja näkee taimenen nousevan pintaan, mutta kymmenen heittoa kuivaperholla ei tuota tulosta. Usein vika ei ole perhossa vaan perukkeessa. Liian paksu peruke vetää perhoa virrassa, ja taimen huomaa sen heti. Kun perukkeen kärki ohennetaan 0,14 mm:iin, kala tarttuu usein jo seuraavalla heitolla.
Luvat, rauhoitukset ja rasvaevä
Taimenen kalastuksessa sääntöjä on enemmän kuin melkein minkään muun kalan kohdalla. Kalastonhoitomaksu oikeuttaa viehekalastukseen useimmissa järvissä, mutta koskissa ja virtapaikoissa sitä ei voi käyttää, jos vesistössä nousee lohta tai taimenta. Niihin tarvitaan aina vesialueen omistajan lupa, joka ostetaan esimerkiksi Eräluvat-palvelusta tai osakaskunnalta.
Toinen tärkeä asia on rasvaevä. Suuressa osassa Suomen sisävesistöjä luonnonvarainen eli rasvaevällinen taimen on rauhoitettu ympäri vuoden, ja se on vapautettava vahingoittumattomana. Saaliiksi saa ottaa vain istutetun, rasvaeväleikatun kalan, jos se täyttää alamitan. Lisäksi monet virtavedet suljetaan syksyllä kutuajaksi. Alueelliset erot ovat suuria, joten tarkista rajat aina rauhoitusajoista ja alamitoista ja paikallisesta lupaehdosta ennen reissua.
Yleisimmät virheet taimenvesillä
Nämä kolme virhettä toistuvat vuodesta toiseen:
Liian paksu ja näkyvä siima. Kirkkaassa koskivedessä 0,30 mm:n monofiili näkyy selvästi. Fluorokarbonisiimainen peruke ja ohuempi kärki tuovat tulosta selvästi paremmin.
Kalastaminen keskipäivällä helteellä. Kun vesi on yli 18-asteista, taimen on stressaantunut ja passiivinen. Parhaat ajat ovat aamu klo 4-7 ja ilta auringonlaskun jälkeen. Helteellä kalaa ei myöskään kannata väsyttää pitkään, jos se aiotaan vapauttaa.
Kovaääninen rantaan tulo. Taimen aistii askeleet ja varjon. Ammattilainen lähestyy koskea alavirran puolelta, pysyy matalana ja kalastaa lähimmät paikat ensin ennen kuin kahlaa veteen.
UKK
Tarvitaanko taimenen kalastukseen koskessa erillinen lupa?
Kyllä. Lohi- ja taimenpitoisissa vesistöissä koski- ja virtapaikat eivät kuulu kalastonhoitomaksun piiriin. Tarvitset vesialueen omistajan luvan, esimerkiksi Metsähallituksen Eräluvat-palvelusta tai paikalliselta osakaskunnalta.
Mikä on paras vuodenaika järvitaimenen kalastukseen?
Paras aika on kevät heti jäiden lähdön jälkeen, kun taimen saalistaa pintavedessä ja sitä voi heittää rannalta. Syksyllä veden viilennyttyä alle 10 asteeseen taimen nousee jälleen lähemmäs pintaa ennen rauhoitusaikoja.
Pitääkö rasvaevällinen taimen aina vapauttaa?
Suurimmassa osassa Suomen sisävesiä kyllä, sillä luonnonvarainen taimen on niissä rauhoitettu. Vapauta kala märin käsin ja mieluiten vedessä, ja irrota koukku pihdeillä. Paikalliset säännöt voivat vaihdella, joten tarkista lupaehdot ennen kalastusta.
Ennen ensimmäistä taimenreissua
Valitse ensin vesistö ja sen mukaan tekniikka. Järvessä kevät ja heittokalastus ovat helpoin tapa aloittaa, ja virtavedessä kevyt vapa tai perho tuo parhaan tuloksen. Hanki lupa etukäteen, tarkista rasvaevää ja rauhoitusaikoja koskevat säännöt ja lähde vesille aamulla tai illalla. Taimen palkitsee kärsivällisyyden, ja yksikin oikein luettu koskipaikka opettaa enemmän kuin kymmenen satunnaista heittoa.