Veneen kalalokerikko pitää saaliin hengissä ja tuoreena aina purkupaikalle asti, mutta vain jos sitä käytetään oikein. Moni harrastaja ostaa veneen sisäänrakennetulla lokerikolla eikä koskaan mieti, riittääkö pelkkä vesitilavuus vai tarvitaanko myös kierrätystä – ja juuri tämä ero ratkaisee, tuleeko ahven tai kuha kotiin virkeänä vai selkä ylöspäin.
Mitä kalalokerikko oikeastaan tekee
Kalalokerikko on veneen rungon sisään tai kannen alle rakennettu vesitiivis säiliö, johon elävä saalis lasketaan odottamaan purkua. Tavallisen harrastajaveneen lokerikko on tilavuudeltaan 40–80 litraa, kilpakalastukseen tarkoitetuissa isommissa veneissä jopa 150–200 litraa.
Erona tavalliseen ämpäriin on veden vaihtuvuus. Useimmissa lokerikoissa on pohjassa tai kyljessä reikä tai venttiili, joka päästää järvi- tai merivettä sisään veneen liikkuessa, ja ylivuotoaukko poistaa ylimääräisen veden. Osassa malleista on lisäksi sähköinen kierrätyspumppu, joka pitää veden vaihtuvana myös paikallaan ollessa.
Sisäänrakennettu, irrotettava vai hapetettu – lokerikkotyypit
Sisäänrakennettu lokerikko löytyy vakiona monista suomalaisista kalastusveneiden valmistajien malleista, ja se on tilavuudeltaan yleensä kiinteä. Etuna on tukevuus ja se, ettei erillistä varustetta tarvitse kantaa mukana – haittana taas se, ettei tilavuutta voi kasvattaa jälkikäteen.
Irrotettava lokerikko tai kalasumppu sopii pienempään soutuveneeseen tai vuokraveneeseen, jossa kiinteää rakennetta ei ole. Näitä myydään 20–60 litran kokoisina muovisina tai verkkopohjaisina versioina, hintahaarukka on tyypillisesti 40–150 €.
Hapetetussa eli aeroidussa lokerikossa on akkukäyttöinen ilmastin tai vesipumppu, joka lisää hapen määrää veteen mekaanisen vaihtuvuuden lisäksi. Tämä on välttämätön varsinkin kilpakalastuksessa, jossa saalis punnitaan päivän päätteeksi elävänä ja hapenpuutteessa kuollut kala pudottaa pisteet.
Näin käytät lokerikkoa oikein
Lokerikon käyttö kuulostaa yksinkertaiselta, mutta muutama vaihe ratkaisee, pysyykö saalis kunnossa koko kalastuspäivän.
Täytä lokerikko ensin puhtaalla järvi- tai merivedellä ennen ensimmäisen kalan laskemista sisään – älä koskaan käytä vesijohtovettä, sillä lämpötilaero ja kloori shokeeraavat kalan välittömästi. Tarkista sitten, että ylivuoto- ja tuloaukot ovat auki eivätkä tukossa levästä tai roskasta, koska tukkeutunut aukko pysäyttää veden kierron huomaamatta. Laske kalat sisään varovasti pyydystämisen jälkeen mahdollisimman nopeasti, älä anna niiden odottaa haavissa tai kannella. Seuraa veden lämpötilaa erityisesti heinä-elokuun helteillä, jolloin pintavesi voi nousta 22–24 asteeseen ja hapen sitoutumiskyky heikkenee selvästi. Vältä ylitäyttöä – yksi kilon kokoinen kuha tarvitsee huomattavasti enemmän tilaa ja happea kuin viisi pientä ahventa yhteensä.
Yleisimmät virheet kalalokerikon käytössä
Yleisin virhe on lokerikon täyttäminen liian täyteen. Kun kaloja on liikaa suhteessa vesitilavuuteen, happi loppuu nopeasti eikä kierrätys ehdi korvata kulutusta – etenkin jos vene on ankkurissa eikä vesi vaihdu luonnostaan.
Toinen tyypillinen virhe on unohtaa tarkistaa venttiilit ennen lähtöä. Moottoriveneen lokerikon tuloaukko voi olla ruostunut kiinni edellisen kauden jäljiltä, ja tämän huomaa usein vasta, kun ensimmäinen saalis makaa hapettomassa vedessä tunnin kuluttua.
Kolmas virhe on sekoittaa eri kalalajit samaan tilaan ilman harkintaa. Hauki syö pienemmät kalat lokerikossa aivan kuten vedessäkin, joten esimerkiksi ahventen ja hauen yhteissäilytys päivän ajan kannattaa välttää.
Kalalokerikko vai kalasumppu – kumpi sopii tilanteeseesi
Monet olettavat, että lokerikko pitää saaliin automaattisesti hengissä ilman lisätoimia, kunhan vesi on vaihdettu kerran aamulla. Tämä on yleinen väärinkäsitys: ilman kunnollista kiertoa tai hapetusta veden happipitoisuus laskee muutamassa tunnissa etenkin lämpimällä säällä, ja kala stressaantuu tai kuolee ennen purkupaikkaa.
Jos kalastat pääasiassa rannalta tai pienellä soutuveneellä, perinteinen verkkopohjainen kalasumppu on usein käytännöllisempi ja edullisempi ratkaisu kuin veneeseen asennettava kiinteä lokerikko. Sumppu upotetaan suoraan veteen, jolloin luonnollinen virtaus hoitaa hapetuksen ilmaiseksi. Moottoriveneessä taas kiinteä lokerikko on toimivampi, koska veden vaihtuvuus syntyy veneen liikkeestä eikä kalaa tarvitse pitää narussa perässä.
UKK
Kuinka kauan kala säilyy elävänä lokerikossa?
Hyvin toimivassa, kierrätyksellä varustetussa lokerikossa saalis säilyy elävänä koko kalastuspäivän, tyypillisesti 6–10 tuntia. Ilman vedenvaihtoa ja viileässä vedessäkin aika lyhenee muutamaan tuntiin, ja helteellä vielä nopeammin.
Voiko lokerikkoa käyttää myös syöttikalojen säilytykseen?
Kyllä, moni käyttää samaa tilaa elävien syöttikalojen, kuten pienten särkien, säilytykseen uistelu- tai vetokalastuksessa. Tällöin vesi kannattaa vaihtaa tavallista useammin, koska pienet kalat kuluttavat happea suhteessa enemmän kuin isot yksilöt.
Tarvitsenko erillisen ilmastinpumpun, jos veneessä on jo sisäänrakennettu lokerikko?
Se riippuu venemallista. Jos lokerikossa on vain passiivinen tulo- ja poistoaukko ilman sähköistä kiertoa, erillinen akkukäyttöinen ilmastin kannattaa hankkia varsinkin kilpailukäyttöön tai pitkille kalastuspäiville.
Yhteenveto
Kalalokerikko on hyödyllinen varuste silloin, kun sen toimintaperiaate ymmärretään kunnolla – pelkkä vesitilavuus ei riitä, vaan kierto ja hapetus ratkaisevat saaliin kunnon. Tarkista venttiilit ja pumppu ennen jokaista kalastuskautta, älä ylitäytä lokerikkoa ja seuraa veden lämpötilaa etenkin kesäkuukausina. Kun nämä perusasiat ovat kunnossa, saalis pysyy virkeänä aina siihen asti, kunnes se on aika fileerata tai päästää takaisin vapaaksi.