Pohjois-Suomen kalastusalueet ovat oma maailmansa: valtavat lohijoet, tuhannet tunturijärvet ja hiljaiset tunturilammet, joihin pääsee usein vain patikoimalla. Kalastusalueet Pohjois-Suomessa eroavat eteläisen Suomen matalista järvistä ja rannikon merialueista selvästi – täällä vesi on kylmempää, virtaukset kovempia ja kalakannat monin paikoin aivan omanlaisiaan. Tässä käydään läpi, mistä Lapin ja Koillismaan parhaat kalavedet löytyvät, mitä niistä oikeasti saa ja mitä kannattaa tietää ennen reissua.
Suuret lohijoet – Tornionjoki ja Tenojoki
Tornionjoki ja Tenojoki kuuluvat Euroopan merkittävimpiin villin Atlantin lohen jokiin, ja niiden maine vetää kalastajia ympäri maailmaa. Tornionjoella lohta kalastetaan sekä uistelemalla veneestä että perholla rantavesiltä, kun taas Tenojoella perinteinen soutu-uistelu ja perhokalastus vuorottelevat jokiosuuden mukaan. Paras lohikausi ajoittuu kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppuun, jolloin kalat nousevat jokeen kutuvaellukselle.
Molemmilla joilla saalis voi vaihdella rajusti vuosien välillä, eikä lohen kalastus ole koskaan taattua – se on osa lajin viehätystä. Kalastuslupien saatavuus ja kiintiöt vaihtelevat vuosittain, joten kannattaa tarkistaa ajantasaiset säännöt ennen matkaa. Tekniikoista ja paikoista kerrotaan tarkemmin artikkelissa lohen kalastuksesta Suomessa.
Tunturilammet – nieriää ja taimenta, ei lohta
Yleinen väärinkäsitys on, että Lapin tunturilammista saisi lohta. Todellisuudessa lohi on vaeltava laji, joka elää meressä ja nousee kutemaan vain suuriin jokiin – se ei koskaan päädy korkealla sijaitseviin, usein umpinaisiin tunturilampiin. Näissä vesissä tyypillisiä saaliskaloja ovat sen sijaan nieriä, taimen ja paikoin harjus.
Tunturilammille kuljetaan yleensä jalan, joten mukaan kannattaa pakata kevyt matkaonkivapa tai lyhyt perhovapa. Kirkas vesi ja arat kalat vaativat hienovaraista lähestymistä: ohut siima, pieni viehe tai perho ja rauhallinen liikkuminen rannalla ratkaisevat usein enemmän kuin kallis välineistö. Moni lampi on myös niin kevyesti kalastettu, että hyvälläkin onnella pieni nieriä tarttuu jo muutaman heiton jälkeen.
Kuusamon ja Koillismaan koskivedet
Kuusamon vedet ovat Suomen perhokalastusperinteen sydän, ja koskikalastus taimenelle ja harjukselle on tehnyt alueesta kansainvälisestikin tunnetun. Virtaava vesi, kivikkoinen pohja ja vaihtelevat syvänteet tarjoavat monipuolisen ympäristön niin kuivaperholle kuin nymphillekin. Kesäiltoina harjus nousee usein pintaan, kun taas taimen suosii syvempiä kuoppia ja koskien niskoja.
Aloittelijalle Kuusamon koskivedet ovat hyvä paikka opetella perhokalastuksen perusteita, sillä kalaa riittää ja maastossa liikkuminen on helpompaa kuin monilla Ylä-Lapin joilla. Perhokalastuksen välineistä ja tekniikoista kertoo tarkemmin artikkeli perhokalastuksesta aloittajalle.
Luvat ja kalastusrajoitukset Pohjois-Suomessa
Onkiminen ja pilkkiminen ovat Suomessa jokamiehenoikeuksia, joten niitä saa harrastaa maksutta lähes kaikilla vesillä – myös tunturilammilla. Muu kalastus, kuten viehekalastus ja perhokalastus, edellyttää yleensä valtion kalastonhoitomaksua. Alle 18-vuotiaat ja yli 65-vuotiaat on vapautettu maksusta, mikä tekee lasten ja isovanhempien yhteisistä kalareissuista helppoja järjestää.
Suurilla lohijoilla, kuten Tornionjoella ja Tenojoella, tarvitaan lisäksi erillinen aluekohtainen lupa, joita myydään usein Metsähallituksen Eräluvat-järjestelmän kautta tai paikallisten kalastuskuntien kautta. Taimenella on monilla vesillä syysrauhoitus kutuvaelluksen ajan, ja alamitat vaihtelevat vesistöittäin – nämä kannattaa tarkistaa aina ennen reissua, sillä rajoitukset voivat poiketa merkittävästi eri jokien välillä. Lupakäytännöistä ja kalastonhoitomaksusta kerrotaan lisää artikkelissa kalastusluvista Suomessa.
Välineet pohjoisen olosuhteisiin
Pohjois-Suomen virtaavat vedet ja suuret kalat vaativat usein tukevampaa välineistöä kuin eteläisen Suomen tyynet järvet. Lohenkalastukseen käytetään yleensä pitkää ja jäykkää heittovapaa tai raskaampaa perhovapaa, jossa on riittävästi nostovoimaa isoja kaloja vastaan. Tunturilammilla ja pienissä puroissa taas kevyempi kalusto toimii paremmin, sillä kalat ovat pienempiä ja vesi kirkkaampaa.
Siiman valinnassa kannattaa suosia fluorokarbonitapsia kirkkaissa tunturivesissä, sillä se näkyy kalalle huonommin kuin tavallinen monofiili. Koskivesillä taas kuitusiima antaa paremman tuntuman pohjaan ja virtauksiin. Yksi yleinen aloittelijan virhe on liian kevyen välineistön käyttö suurilla joilla – kun lohi lähtee juoksemaan, alimitoitettu kela tai vapa pettää helposti pahimmalla hetkellä.
Milloin kannattaa lähteä liikkeelle
Kesäkuun puoliväli ja heinäkuu ovat parasta aikaa lohelle suurilla joilla, kun vedenpinta on laskenut kevättulvista ja lohet nousevat aktiivisesti. Elokuu sopii hyvin taimenelle koskivesillä, kun yöt viilenevät ja kalat alkavat liikkua enemmän. Syyskuussa harjus tarttuu usein parhaiten ennen kuin yöpakkaset alkavat vaikuttaa vesien lämpötilaan.
Tunturilammilla kalastuskausi on lyhyempi, sillä monet niistä sulavat jäästä vasta kesäkuussa ja alkavat jäätyä uudelleen syyskuun lopulla. Tämä kapea aikaikkuna kannattaa huomioida jo matkaa suunniteltaessa.
Usein kysyttyä
Tarvitseeko tunturilammilla kalastukseen luvan? Onkiminen ja pilkkiminen ovat jokamiehenoikeuksia eivätkä vaadi lupaa. Muu kalastus, kuten perholla tai vieheellä kalastaminen, edellyttää yleensä valtion kalastonhoitomaksua ja mahdollisesti alueellista lupaa.
Milloin lohta kannattaa kalastaa Tornionjoella tai Tenojoella? Paras aika on kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppuun, jolloin lohet nousevat aktiivisesti kutuvaellukselleen. Saalismäärät vaihtelevat vuosittain nousun voimakkuuden mukaan.
Saako tunturilammista lohta? Ei. Lohi elää meressä ja nousee kutemaan vain suuriin jokiin, joten tunturilampien saaliskaloja ovat nieriä, taimen ja paikoin harjus.
Yhteenveto
Pohjois-Suomen kalastusalueet tarjoavat harvinaisen yhdistelmän suuria lohijokia, koskikalastuksen klassikkovesiä ja hiljaisia tunturilampia, joissa kalastaja saa usein olla täysin yksin. Onnistunut reissu vaatii kuitenkin hieman etukäteisselvitystä: oikean vesistön valintaa, ajankohdan tuntemista sekä lupa- ja rauhoitusaikojen tarkistamista. Kun perusasiat ovat kunnossa, jäljelle jää se, mistä pohjoisen kalastuksessa oikeasti on kyse – hiljaisuus, kirkas vesi ja mahdollisuus kohdata jotain, mitä ei muualta Suomesta löydy.